heart skipped a beat

Vaikka yleensä en tykkää tehdä tänne mitään vitutuspotauksia niin nyt on kyllä pakko. :D Sillä mun hermot ei kestä enää yhtäkään kertaa sitä että joku tulee kertomaan mulle että mitä mä ajatten. Tai mitä mun pitäis tehdä mitenkin ja milloinkin. Sillä nykyään turhan moni ihminen on päättänyt ottaa jonkun ihmeen määräysvallan siitä mitä mun pitää tehdä ja ennenkaikkea siitä mitä ne saa mulle sanoa.
Sillä mä tiedän itse erittäin hyvin, että vaikken sitä usein monille näytä niin mä olen aina alistunut muiden tahtoon tiettyyn pisteeseen asti. Tiettyyn rajaan asti jaksan aina tehdä asiat niinkuin toinen/toiset haluaa ja suunnitella kaiken sen mukaan mitä muut munvaralle on ajatellut. Mennä muiden tahdon mukaan ja tehdä muiden tahdon mukaan. Ja aina ajatellut että ihan sama mitä tehdään kaverin kanssa kunhan se viihtyy. Vaikka mulla ois kuin tylsää niin ei se mua haittaa niinkauan kun kaveri viihtyy. Ja antanut tyyppien raivota mulle, vaikka ite oon heti vittumainen jos sanon jonkun negatiivisen sanan huonona päivänä. Ainiin eihän MULLA saa eikä voi olla huonoja päiviä, munhan pitää olla täydellinen.
Ja vaikka saan kuulla samaisilta tyypeiltä miten huono olen kaikessa mitä teen ja ajattelen, silti jaksan antaa ne syytökset kaikesta anteeksi.
Jossainvaiheessa huomasin että mitä enemmän alkaa elämään omaa elämää ja päättää että vittu mua ei kiinnosta tiedän mielipiteet ja määräykset mun elämästä vaan mä teen miten parhaaksi nään. Siinäkohdassa huomasi ketkä todella jaksavat katsella mua sellaisena mitä oikeasti olen, eli ihmisellä jolla on oma elämä ja omat mielipiteet eikä aina jaksa mielistellä kaikkia. Siinävaiheessa erottui joukosta myös ne joille se ei kelpaa. Ja senkin olisin vielä hetkisitten ollut valmis antamaan anteeksi.
Mut enää mua ei jaksa kiinnostaa, jos kerran kaikki on mun kanssa aina niin huonosti niin mun kanssa ei tosiaan tarvitse olla sillä mä tiedän että mulla on aina ne ystävät jotka on mun kanssa aina. Ja jotka haluu nähdä mua senkin jälkeen kun ei ole vuoteen pidetty yhteyttä ja isommankin riidan jälkeen.
Mä ainakin haluan kiittää niitä ihmisiä jota ovat mun elämässä mukana vaikka tekisinkin virheitä. Ja niitä jotka ei AINA jaksa muodostaa niitä ihme mielikuviaan siitä mitä mä olen jos ei edes todella tunne mua.


eikö kelpaa (: