Heippa. (: Mä täällä vieläkin hiukan kipeenä ja väsyneenä teille kirjottelen. Sori kaikki kirjotusvirheet ku en oikeen jaksa keskittyä siihe minne sormiani täs näppiksellä liikutan.
Mä katoin tänään telkkarista jotain ohjelmaa ehkä 5 minuuttia. En tiiä mistä se kerto mut kai se jonnekki keskiaikaan (koskalie?) sijoittui. Jotai kuningattaria ja ritareita siel pyörei. No en ajatellut siitä ohjelmasta kertoo vaan jostain ihan muusta mitä mulle siitä tuli mieleen. :D
Noniin, pienenä aina ärsytti ku sanottiin et ohjelmat on K-15 tai "aikuisten ohjelmia" tai "ei sovi lapsille". Siis kyllähän MÄ pystyn katsomaan mitävaan ohjelmaa ilman painajaisia eiksvaa isi ? Ei se sitte ehkä minkään lapsen kohdalla niin loppujenlopuksi mee, kaippa ne ihan aiheellisia on.
Nyt ku mä täytin 15 viimekuussa ni tuli sellanen kauheesti aikuisempi fiilis monessa kohtaa ku voi kumota kaikki K-15 rajat. Kuitenkin nyt kun ite oon tänneasti päässyt, on pelikoneisiin ikäraja tullut 18v.
Ja tänään, tänään mä törmäsin siihen kuningatarohjelmaan ja se oli K-16. Mua vitutti kauheesti. Silti mä jäin kattoo sitä ja heti ekaks joku verinen nainen synnytti kuolleen lapsen. No olihan se aika kammon näköstä tavallaan mut se on ohjelmaa ?
Siinä samassa ku mä katoin sitä ni vaikken mä koskaan tunne itteeni kovin vanhaks vaan tosi lapselliseks teiniks, ni nyt mun mieleen juolahti tosi outo ajatus. Mä vaan tahtomatta ajattelin jotenkin näin :
" eikö noiden ohjelmatekijöiden sun muiden mielestä muka munkaltainen viisitoistavuotias ja jo lähes aikuinen ihminen ole valmis kohtaamaan sitä asiaa että jotkut ihmiset kuolevat? ". Se oli aika outo ajatus mun päästäni.
Silti mä usein ajattelen että olishan se hienoa kun ois oma pieni kerrostaloyksiö tai kaksio jossa vois jokapäivä ite herätä herätyskelloon, laittaa raidosta sen kanavan päälle kun haluaa pelkäämättä että joku mun talossa oleva herää. Vois keittää itelle aamuteetä ja juoda kaikessa rauhassa ja lukea niitä vähäisiä lehtiä joita mä mahdollisesti vähillä rahoillani jopa tilaisin. Sitte laahustaa töihin tekemään töitä että voi maksaa vuokrat. Ja sähköt vedet ruuat vaatteet verot ja kaiken muun.
Jotenkin mä silti uskon että mä meen ensin lukioon ja sitte opiskelemaan ammattia varten ja kun mä lopulta meen töihin, ni mä muutan omaan kämppään. Ehkä muutan sinne jo aiemmin. Ja mä luulen että oon varmaan just sellanen ihminen joka ostaa kilokaupalla makaroonia muutamalla eurolla alennuksesta pahanpäivänvaralle ja jotain halpaa maustetta tai ketsuppia sitäkin samaisen päivän varalle. Tai sen varalle että tekee mieli makaroonia. Ja sitten mä sammuttelen valoja niistä huoneista jossa en ole, pesen tiskit käsin ja käyn pikasuihkuissa. Ihan vaan että mä en joutuisi ottamaan lainaa vaan mulla olis varaa ensisijasesti vuokraan, sitten sähköön ja veteen sekä veroihin ja muihin pakollisiin kuluihin ja sitten ruokaa. Ja että mä joskus sitten niillä rahoilla jotka maholllisesti säästän välttämällä tiskikonetta ja pitkiä kuumia suihkuja ni mä voisin ostaa uuden paidan ja ehkä housut. Tai vaihtaa vuosientakaset kengät uusiin. Ja sitten mä hymyilisin ku mä istun taas seuraavana aamuna teekuppi kädessä ja miettisin et mitähä ruokaa mä tänää itelleni tekisin.
Ja kun mä nyt oon mun pikkuveljelle Elmerille ihanku toinen äiti, ja tietty Sevellekki mut se on viel niin pieni et ei se oikeen tajuu viel. Ni sit mä voisin soittaa äitille et tuo Epun ja Seven meille ja ku oisin säästäny vähä rahaa ni voisin mennä niitten kaa kauppaan ja ostettas paljon karkkia ja vuokrattas joku elokuva ja katottas sitä ja leikittäis tyynysotaa. Ja sit voitas ennen ku äiti lähtee ni keittää kahvit ja rupatella et mitä mulle kuuluu ja kertoisin et mä sain palkankorotuksen ja sain sen pienen asuntolainanki just maksettuu.
Mut nyt mä en haluis pois isin ja äitin suojasta asumasta koska tää on mun koti kuitenki. :) Aikuisena sitte, mut kai sitä saa suunnitella ja haaveilla. (:
+ tänäsii kuvii:
 |
| hölmö virne. :D |
♥janita
----
